Fôre de Banco - Abidjanin keuhkot 16/10/2016 - Vilma Doumbouya

Kävimme Abidjanin kansallispuistossa Bancossa viikko sitten sunnuntaina. Bancon sademetsä (pinta-ala 30km2) on suojeltu välttämättömyys suurkaupungin ilmastolle. Emme aivan varmasti tienneet kuinka pääsemme Bancon porteille ja millaiset pääsymaksut ovat tai millaiset reitit siellä kulkee. Mieheni paikallinen tuttava oli meillä kartturina, kun Gmaps ei osannut perille. Gsm verkon tuottamat palvelut ovat muuten toimineet suhteellisen hyvin. Lähinnä juuri karttapalveluita kuten Gmapsiä olen käyttänyt. Monet paikalliset eivät edes tiedä, että noin 3-vuotta täällä on voinut navigoida gms-verkon kanssa.


Päädyimme Bancon portille moottoritieltä, jonka varrella oli autokorjaamoja, eläimiä ja sitä ominaista Afrikan hälinää. ”Portti” ei muuten näyttänyt miltään viralliselta puiston portilta vaan oli puu, pari tuolia ja pieni pöytä. Varsinainen vanha portti tai rakennuksen raunio oli 20 metrin päässä ja tämä rakennus oli varmaankin ollut toiminnassa ennen sisäsällissotaa tai muuten vain rapistunut pois käytöstä. Puun juurella nukkui yksi mies ja toinen istuskeli, kolmas aloitti keskustelun mieheni kanssa. Hän kertoi olevansa Bancon opas ja kertoi meille hinnat. Hänen kanssaan opastettu kierros olisi 5000 cfa plus pääsymaksut. Pääsymaksu ulkomaalaisilta on 5000 cfa ja paikallisilta sekä muilta länsi-afrikkalaisilta maksu on vain 1000cfa. (1000cfa=n.1,5€, 5000cfa=7,70€).


Jonkin aikaa siinä mieheni väännettyään hinnasta ja uskottuamme, että hän todellakin on opas päädyimme nappaamaan hänet kyytiimme ja ajamaan sademetsän sisään. 2-vuotias oli mukanamme ja opas kehotti meitä ajamaan puiston sisään olevan noin 3km tienpätkän. Pysähdyimme kuitenkin pian pienen joen penkereelle. Tämä pieni joki on paikallisten pyhäpaikka. He tulevat peseytymään joessa ja rukoilemaan, jos jokin on huonosti. Nytkin paikalla oli ryhmä naisia ja muutama lapsi. Opas sanoi, etten saa ottaa kuvia. Tästä joesta alkoi tämä mystinen matka viidakkoon.


Parkkeerattuamme auton Bancon reittien lähtöpisteelle (ainakin tämän ”portin” reittien puoleiselle), pääsimme ihmettelemään sademetsän ääniä, valoa, tuoksua ja tunnetta. Ilmankosteus oli suoraan sanottuna hyvin märkää. Ei nyt aivan turkkilaisessa saunassa, mutta todella ihana oli hengittää puhdasta ja kosteaa ilmaa kaupungin saasteiden jälkeen. Tuona päivänä aurinko ei paistanut kirkkaalta taivaalta, joten ei ollut aivan niin kuuma kuin olisi voinut olla. Äänet olivat todella rauhoittavia. Oli hyvin hiljaista verrattuna kaupungin hulinaan, mutta samalla kuitenkin lintujen ja sirkkojen äänet olivat voimakkaita. Valo oli paikoin hämärää ja paikoin taivas avautui. Valon vaihtuvuus oli hieman haasteellista kuvaamiselle (plus tähän asti kaikissa blogikirjoitusten kuvissa Amo on ollut mukana, joten en ole saanut sitä täydellistä rauhaa kuvaamiselle). Sademetsä tuoksui kostealle metsälle, mutta ei tietenkään suomalaiselle sammaleelle! Tunne oli ihana! Ihastuin Bancon sademetsään ja varmasti menen sinne uudestaan! Tuntui siltä, kuin olisit ollut jossain sadussa, jossa ihmiset ovat minikokoisia ja maailma hyvin suuri, koska ne PUUT, ne puut ovat niin hem**tin SUURIA ja IHMEELLISIÄ!


Eiväthän ne puut mahtuneet millään mitenkään päin minun kamerani linssistä tallentumaan kuviin, joten kuvissa onkin puolikkaita puita eikä ne sitenkään mahtuneet. Linssinä minulla oli Sigma Art 35mm, koska laajempaa linssiä en vielä omista.


Kierroksemme kesti parisen tuntia, joka oli opastuksista lyhyin. Pidemmän eli vähintään 15km tien päässä näkisi ainakin apinoita. Nyt tällä reissulle emme nähneet muita eläimiä kuin kuvassa olevan ötökän, joka kuulemma pistää ilkeästi ja toisen ötökän potkaisin varpaideni välistä pois (matkavarustukseeni ei kuulu lenkkareita vaan olin sandaaleilla – täytyy ostaa seuraavaa retkeä varten!). Bancon sademetsässä kulkee metsäteitä, joten niillä oli aivan turvallista kävellä, joskin vähän liukasta välillä, kun oli mutaisaa. Norsunluurannikolla on useampi kansallispuisto, joista Comoeén haluaisin mennä, mutta Thaihin en, koska se kuulemma on niin tiukkaa sademetsää, että siellä kuljetaan aivan puskissa. Ehkä vähän liian jännittävää ötököiden ja käärmeiden seassa menoa minulle ja eihän sinne 2 veetä voisi viedä. Comoé on savannia ja helpompi kulkuista kuulemma, mutta sijaitsee Abidjanista noin kahdeksan tunnin ajomatkan päässä pohjoisessa.


Palattuamme takaisin autolle vaatteemme olivat märkiä sekä myös kauttaaltaan minun tukka (täällä on muutenkin niin kosteaa ja kuumaa, että tukka on lähes koko ajan märkä). Mikä jäi päällimmäisenä mieleen Bancon sademetsästä, oli se raikas ilma ja tunnelma niin sekä ne ihmeelliset puut.


Kuvia tuli niin paljon ja  minulla tekstiviesti ilmoittaa netin rajallisuudesta, joten en ehdi kaikista kuvista kertomaan niin paljon kuin haluaisin. Ihmeellinne asia on, että puut, joiden juuria näkyy kuvissa ovat puita, jotka syntyvät liaaneista. Ne saattavat siirtyä 15cm vuoden aikana!

Sademetsässä on kylä ja se leikkipuisto!

Sähköt kulkee bambutolppien päällä. Bambut on tuotu tänne orja-aikana samoin eukalyptyspuut.

Joidenkin puiden halkaisijat ovat noin 6m!

Älä roiku liaaneissa! Sain lahon oksan päähäni / olkapäähäni tuon roikkumisen tiimoilta!


Jatkuu lapsiperheen jutuilla.. Ja tällä viikolla olen naureskellut ja välillä se on ollut kyllä harmitustakin, kun AINUT ulkoleikkipuisto, jonka olen nähnyt oli tuolla viidakossa! Yksi asia mitä on ollut jo ikävä Suomesta on tuo vapaus liikkumiseen. Ei täällä voi kävellä samaan malliin varsinkaan lapsen kanssa, kun ei täällä ole kävelykatuja missään ja on kuuma! Ei edes keskustassa kaikkialla – tai voi olla jopa sielläkin harvinaisuus. Lapsia rakastetaan täällä hurjasti ja heitä riittää, mutta ei täällä ole leikkipuistoja tai juuri kait harrastuksiakaan paikallisilla kuin se jalkapallo.


Tämä viikko olikin jotenkin haastava energisen 2-vuotiaan kanssa, kun sai miettiä missä hän pääsee energiansa purkamaan. Kävimme yhdessä paikallisessa Hop Lopissa, uima-altaalla sekä viikonloppuna rannalla. Yksi paikallinen sisäleikkipuisto on Abidjan Mall:in kolmannessa kerroksessa. Tämä uutuuttaan kiiltävä ostoskeskus on muutoinkin kiva paikka. Jos Eurooppa ikävä iskee niin menee hetkeksi ostoskeskukseen, jossa voi kulkea vapaammin eli ei tarvitse pelätä liikennettä, haisella pakokaasuja tai niin katsoa laukkunsa perään. Abidjan Mall:ssa maistoimme aivan sairaan hyviä jäätelöitä Nice Icecram ketjulta (libanonilainen omistuksessa oleva, mutta paikallisesti tehtävät tuotteet) sekä löysin ihanan sisustuskaupan. Ilmeisesti Euroopan ylijäämät Zara Home:n tuotteet ovat kaupalla tuossa kaupassa. Tulevat viikot ovatkin energian kannalta helpompia, niistä lisää myöhemmin, koska huomenna maanantaina onkin jännittävä päivä.

Siitä kerron pian!

Bon nuit

Vilma


Iphone kuvia Abidjan Mall:sta, uima-altaalta ja Paul kahvilasta

#viidakko #sademetsä #abidjan #elämä #ulkomailla #matka #blogi #uusi #elämää #auringon #alla #lapsiperhe #afrikka #länsi-afrikka #norsunluurannikko #valokuvaus #metsä #luonto

Powered by SmugMug Log In