Côte d´Ivoire 5/10/2016 - Vilma Doumbouya

Norsunluurannikko – kontrastien maa

Olemme olleet nyt neljä kokonaista päivää Norsunluurannikon hallinnollisen ja liike-elämän pääkaupungissa Abidjanissa. Lentomme kesti Istanbulin kautta vaihtoineen 15 tuntia ja sen lisäksi molempien päiden lentokenttätarkastukset sekä yksi laukkuni oli jäänyt Istanbuliin, jota sitten selviteltiin. (Niin kuin Samppa arveli; kiitos varmaan kuuluu xyliton pastilleille, jos ne näyttivät tullissa joiltain napeilta!) Kahvipavut veressään syntynyt Amo oli nukkunut yhteensä 3h siitä lähtien, kun herätin hänet klo 04.00 Vantaalla ja pääsimme nukkumaan paikallista aikaa 23.30. Aikaero on kolme tuntia vähemmän nyt Suomen vielä eläessä kesäaikaa. Olimme hyvin hyvin väsyneitä. Seuraavan kerran matkustaessa näin pitkälle otetaan yölennot, jolloin on vähemmän viihdyttämistä 2-vuotiaalle sekä vaihtopaikkana Pariisi tai Bryssel, koska lennot ovat lyhemmät kuin Istanbulista (eikä ole välilaskua Beninissä). Turkish Airlinesille kuitenkin 8+ hyvästä palvelusta ja parhaimmista lasten leluista sekä ilmaisesta ruoasta, joka oli ihan hyvää lentokone ruoaksi.


Norsunluurannikon lippu kalastajalaivassa

Tämä kirjoitus on tietoisku Norsunluurannikosta, jossa on hyvin köyhiä ja hyvin rikkaita, puhdasta ja hyvin likaista, aaltojen pauhua tai autojen tööttäyksiä, kuivaa tai tosi märkää, mutta aina lämmintä tai kuumaa!

Norsunluurannikko on Länsi-Afrikan rikkaimpia valtioita ja näin ollen kehittyneimpiä. Vallassa istuu nyt toista kauttaan Presidentti Alassane Quattara, joka on tehnyt todella paljon hyviä uudistuksia. Rakentanut parempia teitä ja ainakin yrittänyt kitkeä korruptiota, poliisin toiminta on parantunut, turismi kasvamaan päin sekä raivannut luvattomia rakennuksia, joidenka tilalle valtio rakentaa parempia. Mieheni työ liittyy tähän rakennusbuumiin ja sen takia me kokeilemme elämäämme täällä Abidjanissa.

Norsunluurannikko itsenäistyi Ranskaskasta vuonna 1960. Côte I’voire, joka on valtion virallinen nimi on päiväntasaajan ”tällä puolen”. Naapurivaltioita ovat Liberia ja Guinea lännessä, Mali pohjoisessa sekä idässä Burkina Faso ja Ghana. Abidjan on Atlantin rannikolla Guineanlahden puolivälissä. Pääkielenä käytetään ranskaa ja Abidjan on kolmanneksi suurin ranskankielinen kaupunki maailmassa Pariisin ja Montrealin jälkeen. Ranskan lisäksi paikalliset käyttävät kielinä malinkea sekä jokaisella heimolla on oma kielensä ja heimoja on noin 70! Esimerkiksi mieheni heimo on Dioula ja he käyttävät malinkea (jota mieheni ei puhu kuitenkaan kovin paljoa, koska on asunut 27 vuotta Suomessa) ja hän ei ymmärrä muiden heimojen kieltä eli ero suomen kielen murteisiin on


Liikennettä moottoritiellä

Norsunluurannikolla ihmisiä on noin 23 miljoonaa, joista paikallisten mukaan arvioidaan noin 6-8 miljoonan asustelevan Abidjanissa ( vuonna 2010 asukasluvuksi arvioitiin 5 miljoonaa). Pinta-ala on suunnilleen sama kuin Suomen!

Uskontokunnista katolilaiset sekä muslimit ovat enemmistöä. Ja kyllä pieni osa ihmisistä harjoittaa vielä animismisia uskontoja kuten voodoota. Afrikkalaisen väestön lisäksi täällä on merkittävissä määrin: libanonilaisia, kiinalaisia, ranskalaisia, kanadalaisia, marokkolaisia, italailaisia, turkkilaisia ja tällä hetkellä meitä suomalaisia on alle kymmenen!

Norsunluurannikko on suuri kaakaon ja kahvipapujen tuottaja (löysin jo niin hyvää paikallista appelsiinisuklaata!). Sekä lisäksi tuotetaan banaaneja, puuvillaa, palmuöljyä, kumia, ananaksia, kookoksia, meloneita ja trooppisia puutuotteita kuten tiikkiä. Kultaa ja timantteja on myös sekä öljyä.

Maassa on ollut nyt rauhallista Quattaran ollessa vallassa. Edellinen presidentti kieltäytyi lähtemästä virastaan, kun hävisi vaalit ja silloin vuonna 2010 syntyi levottomuuksia, joihinka yhtyivät Ranskan ja YK:n joukot tukemaan oikean vaalivoiton saanutta Adoa, kuten hänen lempinimensä kutsutaan. Vuonna 2002 täällä oli sisällissota, joka kesti noin 6-7 vuotta pisimmillään maan pohjoisosassa. YK on täällä edelleen, vaikka paikallisten mukaan heitä ei enää tarvittaisi.


Pakokaasua Abidjanin keskustassa Platouxissa

Abidjan on elämää täynnä oleva kaupunki! Ihmiset ovat ystävällisiä (paitsi liikenteessä) ja hyvin lapsirakkaita. Paikallinen zouglu / coupe degalé musiikki soi melkein joka paikassa. Ihmisten elämän rytmi on hitaampaa ja nautiskelevampaa. Sen näkee jo kävelytavasta, kenelläkään ei ole kiire vaikka sataisi (paitsi liikenteessä).

Abidan on Länsi-Afrikan pikku Pariisi – ainakin mieheni mielestä.

Katsotaan alanko minäkin nähdä sen tulevien viikkojen aikana pakokaasujen ja kulttuurishokin läpi, joka joo on jo kevenemään päin.


Paikallinen R-kioski

Olemme paenneet kaupungin melua Assineen, joka on noin 50km päässä Abidjanista sijaitseva kylä ja kansallispuistoalue. Aivan ihana maalaispaikka, jossa rannan hiekka on samettisen pehmeää vaikkakin aallot liian kovia uimiseen. Lämpöasteita on ollut noin +30 ja sateita joka päivä (sadekausi oli kuiva ja nyt on sadellut enemmän), joten ilmankosteus on ollut suuri. Mutta juuri hyvä alku totuttautua Länsi-Afrikan ilmastoon, koska kuumaa porottavaa aurinkoa ei vielä ole ollut.

Kaikin puolin voimme hyvin, joskin liikenteessä pitää olla varovainen. Raahasin Amolle meidän turvaistuimen (15kg), joka ei ollut yhtään liioiteltua, vaikka joku kavereista vähän ihmetteli tavaramäärääni (vain neljä laukkua ruumaan sekä turvaistuin).

Paikallista ruokaa olemme kokeilleet rannalla (ja olenhan minä melkein kahdeksan vuoden ajan halutessani saanut maistella Länsi-Afrikkalaista ruokaa kotonakin), jossa söimme grillattuja hummereita sekä Carrefourin (ranskalainen supermarketti) lounastiskiltä kalaa. Molemmat olivat hyviä, varsinkin hummeri. Pitää kunnolla miettiä missä syö ja juo, koska vatsapöpöt heittävät välillä miehenikin vatsan vielä sekaisin. Mutta ruokajutuista tulee varmasti useampikin oma kirjoituksensa

Abiento

Vilma


Kuvia Assinesta ja sinne matkalta

#elämääulkomailla #norsunluurannikko #abidjan #coteivoire #ivorycoast #childrenofafrica #matkustaminen #afrikka #matkustaminenafrikassa #loma #ruuhka #pakokaasu

Powered by SmugMug Log In